Kaiken stressin ohella tuli sentään meikäläisellekin hauska vuoden "aloitus". Toki muutaman päivän myöhässä, eli siis 12. tammikuuta, kun kutsui miniristeily ja Reckless Love.
Tampereelta Turun satamaan matkattiin ensin junalla, tosin kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin, kun kävi pieni kömmähdys ja myöhästyimme ensimmäisestä junasta. Onneksi seuraavakin oli hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä määränpäässä. Terminaalissa tuli tavattua monia tuttuja ja kavereita, joita ei ollut aikoihin nähnyt. Silmiin osui myös polttariporukka, joka aiheutti hilpeyttä kostyymeillään vielä merelläkin. Tunnelma oli ilon ja odotuksen sekainen.
Laiva irtosi satamasta vähän ennen ilta yhdeksää ja suuntasi keulansa kohti Ruotsia.
Aika ennen keskiyöllä alkavaa keikkaa meni hullun vikkelästi. Kun lopulta lähdimme hytistä keikkapaikalle, saimme vastaamme iloista rokkia. Ensimmäinen kappale oli jo käynnissä, ja sai minut ja ystäväni hymyilemään leveästi. Meitä ei harmittanut, ettemme nähneet kuinka ukot saapuivat lavalle. Oli oikeastaan hauskempi mennä paikalle noin. Löysimme hyvän paikan hieman kauempana lavasta ja pääsimme riemuitsemaan muun yleisön kanssa.
Oli upea kuulla tulevalta CDltä kappale "Bad Lovin'", jonka jätkät olivat esittäneet britti-kiertueellaan viime vuoden lopulla. Settilistaan oli mahdutettu myös ekstrabiisi "Push", josta itse sekosin kirjaimellisesti. Viimeisenä yllätyksenä listalta löytyi vielä "Coconuts", josta Olli Herman kertoi, että he ovat päättäneet jättää sen esittämättä Suomenmaalla. En käsitä miksi, mutta ei se sillä hetkellä haitannut. Kunhan pääsin kuulemaan kappaleen livenä. (: Tuo keikka oli kaiken kaikkiaan ehdottomasti mahtava. Reckless Love oli liekeissä! ^^
Myöhemmin keikan jälkeen löysimme Reckless Loven jätkät piiritettyinä laivan käytävältä ja jäimme seuraamaan tilannetta. Kun hälinä hieman himmeni, uskaltauduin itsekin hiipimään lähemmäs. Jos joku ei ole ymmärtänyt aiemmista teksteistäni, kitaristi Pepe on minulle tässä bändissä tärkein, menin hänen luokseen. Olen ollut viime aikoina todella stressaantunut tiettyjen asioiden takia, mutta jotenkin oudosti Pepe onnitui saamaan sen kaiken pois päästäni. Olemalla oma hölmö itsensä, tuo kaveri laannutti orastavan paniikkikohtaukseni ja pystyin rentoutumaan. Voisin kai suoraan sanoa, että hän pelasti iltani ihan kokonaan. (:
Tuon illankevennyksen aikana sain myös nimikirjoituksen otsaani. Kaikki karkasi jotenkin siitä, kun kaksi miestä heitti jotakin vitsiä nimikirjoitusten hausta, ja Pepe sanoi heille kirjoittavansa niitä kyllä, jos saa kynän. Siskoni kaivoi tussin laukustaan, mutta miehet kieltäytyivät kunniasta. Itse sanoin, että kulkisin ylpeänä nimmari otsassa, se ei olisi ongelma. Nostin etuhiukseni ylös ja Pepe kirjoitti nimensä otsaani. Lopetettuaan, Pepe noottasi, etten saisi tatuoittaa siitä nimikirjoitusta otsaani. Nauroin. Ehkä jopa minulle riittää yksi nimikirjoitustatuointi häneltä. ;) |
| Pepe ja Pena-nalle |
 |
| Tästäkö tatuointi? Ei kai! xD (sisäpiirin vitsejä..) |
Kaiken tuon jälkeen oli mukava viettää seuraava päivä laivalla hiljaisemmissa merkeissä. Matka oli onnistunut ja upea, vaikka kai jokaisessa päivässä on murheensakin. Ne eivät kuitenkaan tällä reissulla painaneet vaakakupissa yhtään niin paljon kuin keikka ja tuokio Pepen kanssa. Onnistuin myös kuvaamaan merikotkaa, ja olen siitä kovin onnellinen! ^^Olen tyytyväinen, että lähdin matkaan, vaikka se veikin minulta kaksi vuorokautta kallista työaikaa valmistella näyttelytyötä, jonka kanssa olen ollut ikuisuuden jumissa.
(Kyseinen näyttely järjestetään Tampereen Kirjastotalo Metsossa, Tervetuloa!) ;D
Näihin (kuviin) ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tällä kertaa.
Rokkaamisiin!
-RW-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti