Glo-Gaala 2014

Nyt onkin vuoro hieman erilaiselle päivitykselle. Yleensä niin rokkikeikkatäyteinen blogini saa yllättävän muodonmuutoksen hetkeksi, sillä sain viime viikolla kutsun kauneusalan gaalaan Tampereelle. Lauantaina 01.02.2014 pidetty Glo-Gaala oli tälle otukselle ensimmäinen kaltaisensa. Jännitin paikalle menoa ja mietin, miten paljon näyttäisin siltä, kuin en kuuluisi paikalle ollenkaan. Olin kuitenkin päättänyt, että tahdon mennä.

Olin saanut kutsun gaalaan ystävältäni Nooralta, joka työskentelee Glo Hairin Puutarhakadun pisteessä. Koulukiireiden takia huomasin kutsun vasta torstaina, mutta ilmoitin silti lähteväni mukaan juttuun. Riemastuin kutsusta niin kovin, että sain pidätellä kiljahdusta, ettei koko koulutusalani osasto alkaisi raikua. Vasta tuntia myöhemmin oivalsin, mitä kutsussa todella luki. ”Gaala”. Se sana pelotti ja arvelutti. Kuitenkin haluni nähdä mitä gaalan esitykset pitävät sisällään, oli suurempi kuin säikähdykseni noinkin juhlavaan sanaan. Kutsu oli avec, joten vein siskoni mukanani. Se auttoi paljon, sillä häneen luotan kuin kallioon.

Tampereen Pakkahuoneelle hieman seitsemän jälkeen tullessamme minusta tuntui kuin polveni olisivat vapisseet. Sisällä oli jo jonkin verran väkeä – pukukoodin mukaan tyylikkäästi mustissa. Silmiin osui aivan ensiksi stailauspiste, johon sai halutessaan mennä ”eläväksi kammattavaksi nukenpääksi” ;) Piste näytti olevan jo silloin hyvin suosittu ja kiinnostusta herättävä. Ja ymmärrän kyllä hyvin miksi: Glo Hairin työntekijät ovat alansa osaavia ja todella taitavia, joten mikäpä siinä on istahtaa niin osaavien käsien muokattavaksi.

Ovista vasemmalla aukesi itse esityslava. Olin käynyt Pakkahuoneella kerran aiemminkin, kesällä Sauna Open Airin jatkoilla katsomassa Rival Sonsia, mutta silloin lava oli pienempi. Nyt lavaan oli lisätty tyylikäs CatWalk-osuus, joka halkoi tilaa komeana. Siirryimme lähemmäs lavaa siskoni kanssa, ja löysimme pian itsemme odottamasta näytösten alkua – aivan eturivistä.

Kun ensimmäiset hiusmallit kävelivät lavalle, mietin miten paljon heitä mahtoi jännittää. Itse olin jo innoissani, mutta huomasin silti sydämeni tykyttelevän hieman normaalia vikkelämmin. Kampaukset olivat todella näyttäviä. Tietenkään en itse suostuisi ihan jokaista niistä päähäni ottamaan, mutta lavalle ne sopivat. Niissä oli paljon vaihtelua ja värien ja tietynlaisten tekstuurien monimuotoisuutta riitti.

Ensimmäisen shown mallit oli puettu gaalan pukukoodin mukaan mustiin. Monet kampauksista olisivatkin sopineet hyvin vaikkapa elokuvan ensi-iltaan tai vaihtoehtoisesti rajummin näyttävään illanviettoon ystävien kanssa. Näin minä ainakin tunsin kampauksia katsellessani. Varmasti muilla oli omat mielipiteet asiaan. ;) Esityksen lopetti rouhea, sykettä nostattava mallikaksikko, joka heitti yleisön kasvoille lyhyen free-style shown. Miesten liikkeiden helppous oli naurettavan hienoa katsottavaa!

Toinen show oli vaatetukseltaan rennompi, mutta tukaltaan yhtä näyttävä edeltäjänsä kanssa. Lavalla oli myös enemmän miesmalleja, joka oli hieno asia, sillä tiedän monen luulevan tällaisten esitysten rajautuvan naisten kampauksiin ja niiden mahdollisuuksien leikittelyyn. Tai vastaavasti siihen, että kaikki vedetään viimeisen päälle yli, jolloin kukaan ei varmasti kävelisi sen näköisenä kaupungilla… Tuo esitys oli kuitenkin mahtava osaavuuden osoitus, josta itse pidin suuresti.

Toinen esitys toi mukanaan lavalle myös rouheaa ja räikeää Rock-henkeä. Tälle katsojalle siis henkeäsalpaavaa upeutta. Mallien asenteet liikkuivat hyvin sen mukaan, millaista tukkaa he esittelivät. Rock-vibojen hulmahtaessa lavalle selvä röyhkeys ja pieni siveettömyys astuivat kuvioon. Olin aivan innoissani tästä. Ja yksi parhaiten mieleen jääneitä kampauksia – korkea pinkkimusta irokeesi – oli juuri tästä showsta. Siskoni ihastui suuresti saman shown pitkään, vaaleaan rokkiletti-kampaukseen (näin minä sitä sanoin :D). Täytyy kyllä myöntää, että se oli upea!

Totaalinen riemuhajoaminen minulle ja siskolleni kävi, kun ystävämme Noora käveli lavalle, tukka upeasti kiharrettuna möyhönä. En ollut koskaan nähnyt hänellä sellaista kampausta, mutta huh, että se toimi! Hänen jäljessään lavalle saapasteli rokkikukko lempibändistäni Reckless Lovesta: Olli Herman. Rock-konserttimaiseksi mennyt esitys muuttui minun silmissäni vielä hurjemmin paremmaksi. En kuitenkaan unohtanut missä olin – ja miksi. Kampausten arviointi jatkui myös Ollin astellessa lavalla hävyttömästi virnistellen. Nauroin siskoni kanssa, miten miehen pitäisi laittaa tukkansa tuolla tavoin myös keikoilla. Se olisi näyttävää! Ja koska hän selvästi käy taitavalla kampaajalla, niin miksipä ei?

 

Ihana

Kolmas näytös oli täynnään eteeriseltä vaikuttavia keijuhahmoja. Näin puhuimme malleista siskoni kanssa. Heillä oli liehuvat, sirosti kerrostellut vaatteet ja monen kampaus oli romanttinen ja jopa mystinen. Tämän show aikana näin muutaman todella kauniin letitys- ja kiharakampauksen – ja jopa niiden yhdistelmiä. Yksi kampaus näistä oli mielestäni todella kaunis, en valitettavasti osaa kuvailla sitä sanoin muuten, kuin että se oli kaunis ja monipuolinen (ks. kuvat). Jos minulla olisi itsetuntoa näyttää niin tyrmäävältä, haluaisin varmaan sellaisen tukan. <3

Viimeisenä ”näytöksenä” voinee pitää juhlavaa palkintojenjakoa. Glo Hairin pääjehut ja sponsorikumppanit Wellalta jakoivat palkintoja Glo Hairin menestyneille työntekijöille. Palkituksi tuli mm. vuoden tulokas. Palkintoja jaettaessa huomasin hyvin, miten lämminhenkistä porukkaa Glo Hairilla selvästi on. Vähä kuin he olisivat samaa, suurta, monimuotoista perhettä kaikki keskenään. Ymmärrän, että palkinnot oli vaikea jakaa vain osalle työntekijöistä, sillä selvästi johtoporras olisi halunnut palkita kaikki. Olen varma, että jokainen heistä saakin kiitosta, vaikka tämä palkintojenjako nyt tarvitsikin käydä läpi ”brutaalimmalla” tavalla. Koko show oli todella mielenkiintoinen ja mieltä nostattava seurattava.

Illan palkitut

 

Näytösten jälkeen etsimme siskoni kanssa ihmisjoukosta Nooran, jota tahdoimme kiittää kutsusta. Olin kovin iloinen saadessani jutella hänen kanssaan paremmin pitkästä aikaa. Arvostan häntä paljon, sillä hän on usein auttanut minua kokoamaan itseni romahduksen sattuessa. Oli huikea viettää aikaa hänen kanssaan, ja olen hänelle kovin kiitollinen tästä illasta. Juttelimme siskoni kanssa muutaman hetken myös Olli Hermanin kanssa, joka vaikutti kovin ilahtuneelta siitä, että olimme paikalla. Myös hänet oli suloista tavata vaihteeksi keikan ulkopuolella, ilman mitään outoa härdelliä.

Hyvin kiinnostavaa oli myös tavata Nooran työkavereita, todellisia hiusten asiantuntijoita. Hämmennyin suuresti, kun Glo Hairin kampaajat pyysivät minua linkkaamaan tulevan (siis tämän!!) blogitekstini heidän sivuilleen. En ole tottunut saamaan minkäänlaista huomiota, mutta olen kovin otettu heidän mielenkiinnostaan minun näkökantaani heidän gaalaansa kohtaan.

Lienee sanomattakin selvää, että tämä päivitys on omistettu jokaiselle tuohon gaalaan osallistuneelle mallille, meikkaajalle, kampaajalle…. Kaikille Glo Hairilla! Ilta oli ikimuistoinen, ja siitä kiitän heitä.

Tuo lauantai-ilta oli kerrassaan upea! En voi käsittää miten hyvin viihdyin ja mitä kaikkea sain nähdä. Mieleni räjähti hiusten ja kauneuden muotimaailmassa todella taidokkaasti! Jos joskus on mahdollista, menen kyllä mielelläni uudelleen katsomaan tuollaista tapahtumaa. Sain paljon inspiraatioita uusiin piirroksiin ja designeihin tuona iltana. Ehkä tämä(kin) auttaa minua kehittymään paremmaksi graafikoksi tässä opiskelujen sivussa.

Nyt tukka putkella kohti uusia mahdollisuuksia ja upeita inspiraationlähteitä!

Kunnes taas tavataan…

-RW