Woop!
 |
The snowy Levi was beutiful |
Käväsinpä siskon ja hyvän ystävän kanssa Lapissa (Levillä) viettämässä Uuden Vuoden vaihteen. Pakkohan oli, koska Reckless Love aloitti uuden vuoden keikkaamalla Hullu Poro Areenalla!! Lähes tuttua kamaa vuodelta 2011, kun hilluttiin Levin kautta Kemiin vaihtamaan vuosi. Hullu Porokin oli siis tuttu juttu meille. Vaikka no, tällainen arkajalka kun olen vieraassa seurassa, kaikki se känninen väki ällötti aika kovaa. Siitä kuitenkin pääsi onneksi ohi, kun asennoitui oikein. En tullut katsomaan kännistä sekoilua, vaan toista lempibändiäni. Eipä siinä. Hyvinhän se meni. Ainakin oli lunta, melkein puoli metriä! :D Lumettomasta etelästä tulleelle se kyllä maistui.
 |
Jalle and Hessu |
Ennen keikkaa piirsin vihkooni kuvaa, istuen korkean lavan edessä tanssilattialla. Sain määrättömän paljon oudoksuvia katseita ihmisiltä.
Mitä tuo täällä tekee? Ei edes juo? Ei tanssi? Mitä se tekee?
Ilmeitä oli helppo lukea.
Ihme Friikki!
Kiitos, niin olenkin. I'm a freakshow, and proud of it!!
 |
Olli and Pepe |
Jossain välissä, kun viimeistelin tussausta, viereeni istahti nuori mies ja kysyi: "Onko päiväkirjassa jo paljon tekstiä?" Naurahdin itseivalla ja sanoin, että vihko on oikeastaan piirrosvihko, ja onhan tuossa täytettäkin jo. Nostin laukustani kynäboksini ja laitoin mustan tussin omalle paikalleen, jolloin "seuralaiseni" sai naurukohtauksen ja räpiköi takaisin ystävänsä luo vilkuillen minua hyrsyvän naurunsa seasta. Kohautin kulmiani ja vilkutin hänelle virnistäen väsyneesti. Kiva kiva. No, ainakin pääsin eroon seurasta, jota en kaivannut.

Vuodenvaihdos laskettiin yleisöstä käsin käyntiin jonkun nettilaskurin kanssa. Oikeen suuren maailman tyyliin "5 - 4 - 3 - 2 - 1 - Hyvää Uutta Vuotta!!" Se oli hämmentävää, mutta mikäpä siinä. Nauroin mielessäni, että suurempaa ja tunnetumpaa lämppäriä tuskin voi mikään bändi pyytää. Itse Uusi Vuosi lämppäsi Reckless Loven lavalle, antaen vuoden ensimmäisten minuuttien kuluessa vuoron Thin Lizzyn "the Boys are Back in Town" -kipaleelle, joka toi mukanaan Rekut lavalle. Awesome, says I!

Show oli tietysti taattua Reckless-kamaa. Aivan valloittava suorastaan. Oli ihana seurata ukkojen hymyjä ja jammailua taas. Olin toki ikävöinyt niitä idiootteja, vaikka joitain toisia onnekkaampana olenkin päässyt näkemään tyypit useammin. Kyllähän niitä silti aina ikävöi. Oli hulppeaa nähdä Rekut taas vauhissa (ja Hessun muhkeasti lyhentynyt tukka livenä!! O.O) .
Hullun Poron ikävä puoli on lava, johon voi nojata poskensa, vaikka on 180cm pitkä. Se on selvästi korkea eturivin apinoille, mutta edessä oli oltava! Se oli se juttu. Kerrankin ei tarvinnut mielessään nostaa noita rokkareita jalustalle, kun lava teki sen pyytämättä. ;) Nautintoahan se silti oli, vaikka muutaman kerran tuli ehkä vähän vaivaantunut olo, kun tajusi miten helposti katsealueelle osui lähes pelkkää lantiolinjaa. Epic!

Yksi asia, mikä minua jäi harmittamaan keikan aikana, oli kameran ja esiintyjän epäsynkkaava ajoitus. Olin ehtinyt ottaa hienon kuvan Pepestä, kun Olli käveli Pepen viereen ja kaksikko alkoi hassutella ja posettaa minulle. Kamerani latasi yhä edellistä kuvaa, enkä saanut tilannetta ikuistetuksi. Laskin katsettani nolona ja pyöritin Ollille pääätäni. Hän tajusi, että nyt ei onnistu, ja jatkoi esiintymistä lavan toisella laidalla. Harmitus oli käsin koskettavissa, koska kuvista olisi tullut ihan mielettömän siistejä! Kaikkea ei vain voi saada. Damn.

Onnekseni en kuitenkaan ihan jokaista tilannetta mokannut. Sain hauskoja ja jopa ihan hienojakin kuvia, vaikka lavan korkeus (ja pokkariiiiiiii) toki vaikeutti asiaa. Olen kuitenkin tyytyväinen. Tällä kalustolla ja ehkä pikkaisen ylihyrsyilevällä innolla tuskin saisi parempia. Kaikkea ei vain voi ennakoida.

Show oli kuitenkin täysin huikea! Pepe oli oma hölmö itsensä: ivaili meille kolmelle tutulle tytölle, kuinka eturivistä näkyi ehkä silmät ja päälaki. Se hyvä puoli korkeassa lavassa, että tuotakin roikaletta pääsi välillä piiloon ;) Sama sekopäinen kitaristi myös naureskeli Ollille, joka unohteli laulunsanoja. Pepe arvuutteli tässä välissä meiltä "vieläkö kerran tulee toka säe?" - ei tosin sanallisesti, vaan viittoillen ja hihitellen. En voinut olla nauramatta. Virneet olivat molemminpuoliset, kun kolmas säe meni kerrasta oikein.
Olli otti meidät huomioon esiintyessään ja lauloi välilä suoraan silmiin katsoen. Se oli hienoa (kuten aina, jos niin sattuu käymään)! Hessu ja Jallekin huomioivat meitä komeine hymyileen suloisen usein. Ilmeisesti sittenkin, nämä rokkarit arvostivat sitä, että olimme tulleet tuonne asti heidän perässään. Pepehän asiasta tiesinkin jo etukäteen, kun kerroin sen hänelle Tavastialla The Local Bandin keikalla.. Muille se oli ilmeinen yllätys, ainakin iloisesta hämmennyksestä huomioiden. Se oli suloista ja siitä tuli todella hyvä mieli.
Ti-di-diu... Iloinen fanityttö ;) <3
Koko matka kannatti todellakin tehdä tämän takia. Vaikka epäilyjä sille riitti, miten jaksamme tulla Tampereelta Kittilään autolla... Onneksi menomatkan pystyi jakamaan kahteen päivään, niin sujuihan se. Varsinkin kun oli hyvä kuski. Kaikki kunnia Kurrelle! <3
Lumi, hento pakkanen ja yön liekkeihin sytyttävä rokkishow olivat ihan mielettömän hyvä combo vuoden vaihdetta juhlistamaan. Myönnettäköön, että pieni pettymys keikan jälkeen tuli, kun ukkoja ei näkynyt missään. Okei, Hessu kulki muutaman kerran meistä ohi, mutta juttelin aina sopivasti Mitikan kanssa, enkä siis häirinnyt herra rumpalia. Harmi tuossa oli siis lähinnä se, etten päässyt viemään terveisiä ja kiittämään keikasta kasvokkain. Olisi ollut ihana halata nuo miekkoset kiitokseksi parhaasta vuodenvaihteesta. No, sitäkään en saanut, mutta huippuihanaa oli joka tapauksessa.
Parasta seuraa, parasta musiikkia. Lunta. Rokkia.... Sininen kitara :3 Täydellistä!
Messevää alkanutta vuotta 2014 kaikille!
-RW
(ps)
@PepeReckless' tweet (4.1.2014):
" check out this short clip by from our New Years show! Have a great Sat nite y'all! :)
https://www.facebook.com/photo.php?v=10200577333590776 "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti