Luomisen tuskaa

Täänään paleli varpaat, kun kävelin koululle. Maassa oli vähän lunta, mutta ilma oli harmaa ja tuhruinen - lämpötila oli plus kolmessa. Itse nautin paljon suuremmin eilisestä säästä. Huurretta/kuuraa maassa ja upea, lumoava auringonpaiste. En olisi halunnut astua sisään luokkaan, vaan jäädä ulos katselemaan kuinka hengitys höyryää kirkkaassa ilmassa. Olisin halunnut kuvata kuuraisia lehtiä ja olla iloinen kaikesta siitä kauneudesta.

frost on the fallen leafs

No, ei voi mitään. tunti oli alkamassa, joten mennä piti. On se rankkaa olla opiskelija :D

Katselen itse yhä blogiani kovin kriittisesti. En ole tyytyväinen tähän. Paljon on tapahtunut parannusta siitä ensimmäisestä versiosta, jonka onnekseni olen saanut pois. Kyllähän tämä nyt enemmän minulta näyttä... mutta keskustellessani asiasta ohimennen opettajani kanssa, sain kehittävää kritiikkiä joistain väri- ja fonttivalinnoista. Samoja olin ajatellut itsekseni aiemminkin, joten asialle on tehtävä jotakin, tai en saa asialta rauhaa ikinä.
Graafinen Suunnittelija ajattelee lukijoitaan, vakiovuoroja ja satunnaisia tarkkailijoita. Näin itselleni teroitan nyt vähän väliä. Kunhan vain ehdin, on lisää parannuksia ja yksilöllisyyttä luvassa tähän maisemaan.

Aion myös suurentaa kuvakokoa. Huomasin - nyt vihdoin kun pääsin suuremman tietokonenäytön ääreen, että kuvista saa kyllä selvän, kuten halusinkin, mutta ne ovat hieman liian pieniä. Kenties vähempi pienentäminen riittää. Olen vain jostain kasvattanut huolen omien kuvieni omistusoikeuksista, joita en mitenkään tahdo ainakaan alkuperäiskokoon menettää. Siitä syystä liika-pienensin kuvia ensin. Ja pieniruutuisella läppärilläni se näytti aivan hyvältä. Nyt koulussa suuriruutuisella hyvällä kuvalla kaikki valokuvani näyttivät melkoisen surkeilta alkueliöiltä.
Tästä tekstistä eteenpäin kuvat ovatkin jo suurempia ja olen vaihtanut "copyright" fonttini selkeämpään ja väriltään vähemmän silmillehyppäävään.
Pahoitteluni siis aiemmista, pienistä kuvista. Kenties vielä joku päivä valitsen parhaimmistoa kaikista tuhansista keikkakuvistani ja teen niistä jonkinlaisen "esitelmän" suuremmassa koossa. Jos se ketään kiinnostaa.

Nyt blogissani on muutenkin kääntymässä uusi lehti. Reckles Loven seuraava keikka on vasta tammikuussa, enkä tiedä koska pääsen kiiruhtamaan taas Santa Cruzien perään. Päivitykset saattavat harventua - ja ainakin muuttuvat hieman arkipäiväisemmiksi. Enhän toki joka viikonloppu ole rokkikeikalla. Valitettavasti.
Jos säät suosivat, voi olla että kuvien puolesta tulee enemmän luontoaihetta. Jos joku ei sitä jo ole arvannut, on luonto minulle vähintään yhtä tärkeässä asemassa kuin rock-musiikki. Siksipä valitsin aliaksen "RockWolf" ;) Ja jos hyvin käy, laitan esille myös joitakin piirroksiani. Kenties. Kunhan saan tarpeeksi hyviä kuvia/skannauksia tuherruksistani.
Ehkä sittenkin teen blogistani jollakin tasolla enemmänkin kurkkausta omaan elämääni, en vain keikkakokemuksiini. Näin se muuttuu... Never say "never", aye? ;D

Jos saan tämän hienon taiteellisuudenjumiutuman poistettuja aivoistani, voin vihdoin saada jotakin aikaiseksikin. Sitä ei varmaan ihan joka tyyppi usko, mutta luova-ala on tosi rasittava. Pitäisi aina olla vähän virtauksia edellä, tai ainakin niiden harjalla, että menestyy. Jollei sitten kykene luomaan nimeä ja tyyliä, joka on iätön ja ajaton ja aina IN, mutta sekös vasta vaikeaa onkin!

My sisters dog enjoying the beautiful Autumn

Tällä viikolla olisi tarkoitukseni saada muutama tatuointiaihio piirrettyä, mutta jollei tämä jumitulppa poistu korvieni välistä, niin pahalta näyttää. Pakko vain yrittää, jospa saisi jotakin vihdoin aikaan. Ikuisuuteen saanutkaan. Huh....



Parannuksien myötä teille, armaat anonyymt!

-RW-

Rockin' and Rollin' all night long!

Woo-ho! Last Friday night (19th of October) was all about some helluva good ROCK @ Tampere, Jack the Rooster (Best - place - ever!), Lost in Music 2012!

the RoadRunners starting up

Me and my sis decided to go, because we knew Santa Cruz was playin'. I was happy to notice that also the band playing before them (the RoadRunners, from Lahti) was great. On stage were drums, bassguitar and three electric guitars. For me the most incredible thing was that they're instrumental Rock band. Pure twang! I just fell in love, completely. It had nothing to do with the three guitars, trust me... :D Nah, who am I kidding? It had everything to do with them! I don't need to tell I love guitars, right? ;)

wicked playing

But to get real, they rocked good. Awesome! I was all thrilled, 'cause I really love twang. Always have, always will, so it's no wonder they galloped right into my heart. After the RoadRunners got off the stage, and went outside the bar, I started to get anxious. I really wanted to go and tell the guys their show was amazing. So as two of my good friends joined us to see Santa Cruz, I grabbed my sister and we went out to meet the RoadRunners one on one. The guys were flattered we came out and thanked them. We chatted for a little while about something and nothing, and got some hints where we could catch the band live again. I got a chance to take a band pic of them, they took it well and joked about it. That was great.
The RoadRunners are:
Samu Aaltonen: Guitar (lead/rhythm)
Saku Aaltonen: Guitar (lead/rhythm)
Sami Etholén: Guitar (rhythm/weird sounds)
Arto Viitanen: Bass (Beard)
Jere Aaltonen: Drums (impossible drum parts)

caught in front of Jack the Rooster

Santa Cruz on stage

Soon after we heard that Santa Cruz had started to play, so we thanked the RoadRunners' guys one more time and went inside to see how the place was rocking. It was hard to get to our table, as the people in front of us probably thought we were trying to take their place. I'm glad they let us pass, and we got to our friends by the window, right in front of the stage.



Santa Cruz was on fire, and the gig was steaming. Those guys definitely know how to rock it right. ;) Jack the Rooster was so full not everybody had a place to sit. I myself sat on the back of the sofa behind my sister and our friends, who managed to keep their seats on the crowded sofa.

Johnny in the smoke

I enjoy music, but when ever on a gig I know I want to remember something about, I almost immediately start taking photos. I live to take some rocking shots. ;D
At first I stayed where I was, but as the gig went on I really needed to see the stage from another angle. I pushed my way through the crowd right to the other side of the stage. As my "own place" was next to bass playing Middy, I now was next to Johnny, who plays the guitar. As I was sneaking to that end I stopped and tried to photograph the vocalist/guitarist, Archie, with not that much good luck. Also the drummer, Taz, was almost at all times hidden from my camera, or in so much smoke my photos didn't turn out the most excellent. However I got some stunners from Johnny, as he played his guitar and I kneeled down to take some shots. After a while I pushed my way back to my friends and took some pictures from there, before going back to my "real place" right next to Middy.
I'm glad I took some funny ideas on how to take my photos, and got some of them working okay. I got some pretty good shots from that night of R'n'R. .\,,/
When Santa Cruz had stopped playing, and were gathering their stuff from the stage (to make way to Doom Unit), I got surprised by Archie. He was putting his guitar into its case and suddenly greeted me. He stepped down from the stage and asked if I got good shots from the gig. I told him I think I got some pretty nice ones, and he laughed at me.
When he went away for a moment I turned to my sister with amaze. "How can he remember me? I've only got to go at one gig before, and he seems to know who I am. What the hell?". She was as surprised as I was, but as we thought it over, I noticed something. Archie might remember me from FaceBook, as Santa Cruz has shared some of my photos from Nosturi in their band page. I cannot tell how good I felt at that very moment. Perhaps at least Archie appreciates my photos.That was a complete WHOA! I'm kind of proud of it too. Haha!

I caught Archie again, when he came back to the stage to gather more their band stuff away, and asked if I could take a Band shot of Santa Cruz outside Jack the Rooster. He said it would be cool and promised I'd have it. After a while I went outside with my sis and friends, and watched Taz, Johnny and Middy walk back inside the Rooster. Soon after, Archie passed us too. He noticed me and yelled that he'll fetch the other guys and they'll come back out for the photos. Another moment of amaze for  me! Soon the guys came out, and Archie made some jokes of finding some idiots to pose in the pictures with him. I had so much fun taking those pics... You won't believe it!

My friend insisted me and my sister to get a photo with the guys, and they were happy to include us in their rocking row. My friend took some pictures of us, kicking and laughing with Santa Cruz. The best pics of the night, if you ask me!

After all that we thanked the guys for the amazing show and the great photos, and I said I'm hoping I can catch them more often from now on. Archie was sure I'll be seeing them around. And honestly, I wish he is right!
That night was so much fun and great time it will probably make me smile for at least the whole winter. ;D





The ending of Santa Cruz' gig

Taz, Johnny, me,
my sis, Archie and Middy
in front of
Jack the Rooster

All those good times..I'm happy I got my camera on me. Now I can go back to that night whenever I want. Thank you So Much Jack the Rooster, the Roadrunners and Santa Cruz. You made my autumn awesome!!


the "överipose" ;)

Until we Rock again!

         -RW-

One More Time...

"...one night together, One more time, one crazy ride..." ;D

inspired by:
Reckless Love song
"We want you"

Huh, tässä tulevat nyt viimeiset tämän vuoden keikkailut so far. Ei näitä varmaan kamalasti enää ennen joulua kerry, jollen ihan innostu juoksemaan Jack the Roosteriin joka sunnuntai ja latailemaan jami-kuvia tänne otusten kummasteltaviksi.
Tänään on vielä luvassa live rokkia, by Santa Cruz @ Jack the Rooster, Tampere. Katsotaan nyt sitten koska ehdin ja jaksan sieltä kuvat heittää tänne. Syyslomalla olen ollut melko veltosti koneella. Johtuisiko siitä, ettei ole pako? ;) Ensi viikon alussa kuvat kai kolahtaa tännekin. Jos nyt saan jotakin hienoa edes kuvatuksi. Se siinä toki on kynnyksenä ensin!
Mutta... Jos nyt ensin tosiaan näihin tämän vuoden aiempiin kuviin vielä. Elo-syyskuun kuvat olis luvassa loppuun tällä kertaa. Let's get started!

< 18th of August @ Kotka,
Dark RIver Festival >

Yleisönlaulatusta Kotkassa

 8th of September
Santa Cruz
@ Helsinki, Nosturi

the right way to play it rock

Reckless Love on stage @ Nosturi too .\,,/

 < Salama-
valojen
räiskettä





 Reckless Love & Santa Cruz

together on stage.

It was one helluva show.

Awesome rocking all around!

Look at Johnny
playin' with a mic






Oli mahtava päästä rokkailemaan molempien noiden bändien tahtiin.
Vihdoin en mäkään sattumoisin ollut kipeänä, kun Santa Cruz nousi lavalle. Yeah!

Mighty Olli Herman
staring at my camera

< 22nd of September
@ Bar Hovi, Rauma >


Eturivin ihanuuksia tällä keikalla.
Oli ihan mahtava saada Recklessin jätkistä vaihteeksi todellisia lähikuvia. Etäisyys oli kyllä lievä muutos Nosturiin verraten, kun siellä heiluttiin yläparvella. Eturiviinhän sitä jo oli vähän kaivannut sitten, niin oli hyvä naureskella jätkille ihan lähietäisyydeltä. ^^



 Sitten onkin vuorossa

 Reckless Loven

tämän vuoden viimeinen

suomen keikka

29th of September @ Viihde Ravintola Konsta, Kaustinen

Jätkät teki viimeisestä keikasta Spessun, soitellen myös pari koveria. Sound Checkissä vetivät myös biisin "PUSH", mutta eivät sitten esittäneet sitä livenä yleisölle.

Keikka oli kaikkiaan aivan ihana, vaikka tällä kertaa siihen aivan lavan eteen keskelle ei kovin hyvin Ollin laulu kuulunut. Mutta mitään muuta valittamista ei tuossa illassa tainnut sitten ollakaan.

Hessu oli aarre, kun jätkät tuli kumartamaan keikan päätteeksi:

lykkäsi mulle käpälään toisen rumpukapulansa, kiitokseksi paikalle raahautumisesta.<3

Tässä Hessulta Kaustisilla saamani kapula ja pleku, jonka Pepe heitti mulle Joensuussa,
siististi esillä kämppäni seinällä killuvassa jullarissa

Herkuksi ja pimeiden iltojen valoksi jätkiltä ilmestyi "Born To Break Your Heart -miniLP". Heti kun kaupoille pääsin, niin se piti käpäliin saada. Ja mitä ihanuutta sinne onkaan ängetty sisällöksi!

Unplugged versioista tulee mulle aina ihan sellainen olo, että istuu itse studiolla jätkien kanssa, kuuntelemassa miten hauskaa niillä on kun purkittavat biisejään.

Aivan täydellinen piristys muuten niin Reckuttomaan loppusyksyyn alkutalveen! <3

mine, mine, mine, mine!!! <3 thihihiii!

 

Keep up the good rockin!
-RW-