Luomisen tuskaa

Täänään paleli varpaat, kun kävelin koululle. Maassa oli vähän lunta, mutta ilma oli harmaa ja tuhruinen - lämpötila oli plus kolmessa. Itse nautin paljon suuremmin eilisestä säästä. Huurretta/kuuraa maassa ja upea, lumoava auringonpaiste. En olisi halunnut astua sisään luokkaan, vaan jäädä ulos katselemaan kuinka hengitys höyryää kirkkaassa ilmassa. Olisin halunnut kuvata kuuraisia lehtiä ja olla iloinen kaikesta siitä kauneudesta.

frost on the fallen leafs

No, ei voi mitään. tunti oli alkamassa, joten mennä piti. On se rankkaa olla opiskelija :D

Katselen itse yhä blogiani kovin kriittisesti. En ole tyytyväinen tähän. Paljon on tapahtunut parannusta siitä ensimmäisestä versiosta, jonka onnekseni olen saanut pois. Kyllähän tämä nyt enemmän minulta näyttä... mutta keskustellessani asiasta ohimennen opettajani kanssa, sain kehittävää kritiikkiä joistain väri- ja fonttivalinnoista. Samoja olin ajatellut itsekseni aiemminkin, joten asialle on tehtävä jotakin, tai en saa asialta rauhaa ikinä.
Graafinen Suunnittelija ajattelee lukijoitaan, vakiovuoroja ja satunnaisia tarkkailijoita. Näin itselleni teroitan nyt vähän väliä. Kunhan vain ehdin, on lisää parannuksia ja yksilöllisyyttä luvassa tähän maisemaan.

Aion myös suurentaa kuvakokoa. Huomasin - nyt vihdoin kun pääsin suuremman tietokonenäytön ääreen, että kuvista saa kyllä selvän, kuten halusinkin, mutta ne ovat hieman liian pieniä. Kenties vähempi pienentäminen riittää. Olen vain jostain kasvattanut huolen omien kuvieni omistusoikeuksista, joita en mitenkään tahdo ainakaan alkuperäiskokoon menettää. Siitä syystä liika-pienensin kuvia ensin. Ja pieniruutuisella läppärilläni se näytti aivan hyvältä. Nyt koulussa suuriruutuisella hyvällä kuvalla kaikki valokuvani näyttivät melkoisen surkeilta alkueliöiltä.
Tästä tekstistä eteenpäin kuvat ovatkin jo suurempia ja olen vaihtanut "copyright" fonttini selkeämpään ja väriltään vähemmän silmillehyppäävään.
Pahoitteluni siis aiemmista, pienistä kuvista. Kenties vielä joku päivä valitsen parhaimmistoa kaikista tuhansista keikkakuvistani ja teen niistä jonkinlaisen "esitelmän" suuremmassa koossa. Jos se ketään kiinnostaa.

Nyt blogissani on muutenkin kääntymässä uusi lehti. Reckles Loven seuraava keikka on vasta tammikuussa, enkä tiedä koska pääsen kiiruhtamaan taas Santa Cruzien perään. Päivitykset saattavat harventua - ja ainakin muuttuvat hieman arkipäiväisemmiksi. Enhän toki joka viikonloppu ole rokkikeikalla. Valitettavasti.
Jos säät suosivat, voi olla että kuvien puolesta tulee enemmän luontoaihetta. Jos joku ei sitä jo ole arvannut, on luonto minulle vähintään yhtä tärkeässä asemassa kuin rock-musiikki. Siksipä valitsin aliaksen "RockWolf" ;) Ja jos hyvin käy, laitan esille myös joitakin piirroksiani. Kenties. Kunhan saan tarpeeksi hyviä kuvia/skannauksia tuherruksistani.
Ehkä sittenkin teen blogistani jollakin tasolla enemmänkin kurkkausta omaan elämääni, en vain keikkakokemuksiini. Näin se muuttuu... Never say "never", aye? ;D

Jos saan tämän hienon taiteellisuudenjumiutuman poistettuja aivoistani, voin vihdoin saada jotakin aikaiseksikin. Sitä ei varmaan ihan joka tyyppi usko, mutta luova-ala on tosi rasittava. Pitäisi aina olla vähän virtauksia edellä, tai ainakin niiden harjalla, että menestyy. Jollei sitten kykene luomaan nimeä ja tyyliä, joka on iätön ja ajaton ja aina IN, mutta sekös vasta vaikeaa onkin!

My sisters dog enjoying the beautiful Autumn

Tällä viikolla olisi tarkoitukseni saada muutama tatuointiaihio piirrettyä, mutta jollei tämä jumitulppa poistu korvieni välistä, niin pahalta näyttää. Pakko vain yrittää, jospa saisi jotakin vihdoin aikaan. Ikuisuuteen saanutkaan. Huh....



Parannuksien myötä teille, armaat anonyymt!

-RW-