Kesä 2013 loppui...

Ho-ho-ha-ha-haa!!
Nyt taisi pyörähtää irti viimeinenkin ruuvi tämän otuksen rattaista.
En vaan jaksa yrittääkään kirjoittaa englanniksi, miettiä kirjoitinko kieliopillisesti oikein ja ymmärtääkö kaikki. Ei. Nyt ei riitä voimavarat moiseen. Tulkoon siis pitkästä aikaa (lähes) kokonaan suomenielinen julkaisu.
Koska suurimmasta osasta näitä keikkoja on jo aikaa (melkoisen kauan) ja asioita ON tapahtunut paljon... Yhdistelen tähän kolme bändiä  ja siis kuusi keikkaa.Tästä tulee sekainen kokoonpano. Ja pitkä! Huh sentään! Mutta menköön tällä tavalla nyt.
Tulisko tästä hyvä pelitaktiikka: 1-4-1? -En usko. Niin nää keikat nyt vaan silti jakautuu. Että skrollatkaa loppuun asti, jos haluatte tietää mitkä kolme bändiä on luvassa. Ellette jo "tunne" kirjoittajaa ja siksi kykene arvaamaan. ;)

Nyt voitaisiin hypätä takaisin lauantaipäivään 27.7., jolloin mulla oli ilo ja riemu hilppaista Porvooseen kuuntelemaan akustisesti musisoivaa Baton Rogue Morgueta. Kyeisen bändin näin soittelemassa Kukkaisrockissa (päivänä edeltävänä) ensimmäistä kertaa. Eikä ole sen jälkeen harmittanut, että olin jo päättänyt lähteä Porvooseen katsomaan akustista meininkiä. Eikä tuossa kyseisessä lauantaissa ollutkaan mitään valitettavaa. Sää oli kaunis ja BRM:n soittamat biisit aivan mahtavia. Oli ilo kuunnella niitä ja jopa laulella muutamiin covereihin mukana. Ainoa harmi päivässä oli, että auto oli pikkuisen huonossa paikassa parkissa ja Porvoosta oli siksi lähdettävä kesken keikan. Ensimmäinen tunti tuli kuunneltua, mutta toinen samanmoinen olisi ilmeisesti ollut vielä luvassa. Sen siitä saa, kun lähtee täysin itselle vieraaseen kaupunkiin lyhyellä varoitusajalla. BRM:n solisti, Lee Angel Morgue oli selvästi hämillään ja hieman pahoillaan, että lähtö kävi niin oudossa vaiheessa, mutta ainakin hän kävi kiittelemässä paikalle tulosta ja toivottamassa turvallista matkaa kotiin.
Iso kiitos koko BRM-jengille, joka jälleen loisti taidoillaan!
Odotan innoissani, että pääsen tätä kokoonpanoa taas katselemaan ja heidän musastaan nauttimaan! Nyt on kuitenkin maltettava mielensä. Toistaiseksi nämä heput ovat kiertelemässä jenkeissä... Noh, hyvää kannattaakin aina odottaa ;)

Seuraavaksi tämä aikamatka kääntyykin Helsinkiin, kun tuli käväistyä 1.8. tsekkaamassa Le Bonk - ja kuinka Santa Cruz tärveli paikan. Esitys oli kyllä mieleenpainuva. Energinen ja hullu, niin kuin tällä bändillä tuppaa olemaan. Sekopäinen meininki on hyvästä, varsinkin kun se ei ole ihan täysin pitkin seiniä. Keikkaa oli jännä seurata, koska paikalla oli paljon bändin jäsenten tuttuja. Tämä keikka oli kuitenkin heidän kotikentällään, siellä missä heillä on pisimpään ollut faneja. Kanssakäyminen lavalta yleisöön ja takaisin oli käsinkosketeltavissa. Tunnelma oli korkealla ja meno hurjaa. Keikka oli hieno, vaikka minun on myönnettävä, että lopetus hämmästytti. Encoren aikana lavalle sai kivuta yleisöstä jokainen, joka suinkin halusi.
Toisaalta huippumahtavaa. Toisaalta törkeän sekavaa.
Olin niin äimän käkenä asiasta, että minulla meni hetki kasata itseni ja käsittää, että lava oli lähes niin täynnä, että ihmiset melkein putoilivat sieltä. Miten siinä pystyi vielä soittamaan ja esiintymään? Sitä en tiedä, mutta ainakin tyypeillä oli hauskaa. Se on pääasia. :)

^^^^^
Woops!

The last time I wrote exclusively about Santa Cruz, I referred to Mitja (their bassist) as "Midi" though it is supposed to be written "Middy". I guess I was confused by this one fact:
I was getting some ice-cream with my sister one summer day, and asked to have the medium sized waffle. Well, we noticed it was titled as the midi-waffle (of course: mini, midi, maxi!) so we immediately connected it with Middy, and couldn't stop laughing. <3
I’m not sure if many even noticed it. And if so, did they think badly of it. But I felt like sorting this out. It got stuck in my brain and I’ve had no peace. :D
Therefore, am I being excused for this mistake? :')
^^^^^

Seuraavan viikon keskiviikkona(7.8.), minulla jatkui koulu. Työssäoppiminen jatkui heti torstaina 8.8. Jipii! Sen kunniaksi päätin aloittaa hieman villimmin.

Kolmen päivän Santa Cruz -keikkaputki, oli se millä halusin kesäni päättää. Olin päässyt maistamaan sen makeutta kerran ja halusin toistaa sen, ennen kuin taas "keskittyisin" enemmän opintoihini.
Niinpä, 8.8. lähdin Kuopioon Henry's Pubiin katsomaan miten pojat pärjäisivät savossa. Hyvinhän se meni. Lämppäävä veto kuultiin Block Buster -nimeä kantavalta Kuopiolaiselta bändiltä. Energiaa ja taitoa on noillakin pojilla aika kiitettävästi. En ihmettele, että heillä on ollut keikkoja jo muuallakin suomessa. ;) Minulle tosin, vaikka ensimmäisestäkin bändistä pidin, Santa Cruz oli "se juttu". Vitsailin Artulle ennen keikkaa, että hänen pitäisi kiivetä yhden ison kaiuttimen niskaan joskus keikan aikana. Kyseinen kaiutin on aivan lavan kyljessä kiinni ja minä olin hakenut paikkani sen vierestä. Arttu nauroi, että "katotaan mitä tapahtuu". Hämmästyksekseni hän kävi kaiuttimen päällä jopa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän virnisti minulle ja siskolleni, antaen ilmi aikeensa. ;)
Koko jengin energiaa ja loputonta jaksamista oli hieno seurata jo aiemmin tutuksi tulleessa paikassa. En tiedä miten ja mistä Santa Cruz repii esiintymisenergiansa, mutta se on kertakaikkiaan mieletöntä!!

Sama meno jatkui seuraavana päivänä 9.8. Hyvinkään Jalostamolla, kun Santat potkivat esityksensä käyntiin siellä.


Hämmästelin lavan mataluutta. Mitähän se olisi ollut, 20cm? :D Mutta sain myös yllättyä paikalle saapuneiden ihmisten kohteliaisuudesta. Kukaan ei väkipakolla änkenyt viemään paikkaa eturiviläisiltä (josta olen hyyyvin kiitollinen!), vaan jokainen tyyppi löysi oman paikkansa. Ja meno oli silti helvetin kovaa! Koko yleisö oli tulessa, kuin bensalla valeltu tukki, joka sytytettiin Santa Cruzin liekein. Jalostamo ei ole ihan suurin paikka esiintyä, mutta hitto, siitä yleisöstä lähti ääntä! Cruzin jätkillä oli selvästi huiman hauskaa, eikä menokenkiin tälläkään kertaa kompasteltu. Tätä keikkaa oli todellinen ilo seurata! :)

Keikan jälkeen keräilimme siskoni kanssa monta troféeta, jotka pääsevät piakkoin koristamaan luolamme seiniä. Mukana oli plektroja, settilistoja, lähes katkenneita kapuloita - ja tietysti nimmarit. Nämäkin mukavasti rokkitaiteella maustetut! ;) En taida osata pukea sanoiksi sitä, miten helvetisti arvostan Santa Cruzin jätkien käytöstä. He haluavat aina jakaa aikaansa faneilleen.
Fani kun itsekin, osaan sanoa kuinka paljon se meikäläisille merkitsee. Ja se on paljon! Siis iso kiitos heille!!

Vielä on jäljellä viimehinen Santa Cruzin keikka tälle erää. Se olikin sitten paikkanaan Tammelan Letkurock, 10.8. Hieno päivä, pienestä sateesta huolimatta. <3
Santat esiintyi viidentenä, puoli kuuden aikaan. Hyvissä ajoin paikalle kerenneinä me saatiin siskon kanssa rauhassa vallata eturivin paikat, kun muut oli katsomassa kakkoslavan esiintyjää. Jätkien aloittaessa saatiin tosiaan vähän vettä niskaan, mutta se ei kyllä himmannut fiilistä nimeksikään. Ei ollut edes vilun pelkoa, kun musiikin tahtiin tuli heiluttua sen verran kahjona. ;D Mikään ei tuolloinkaan pidätellyt Santa Cruz -nimistä pyörremyrskyä. Ei edes lavan ja yleisön välinen aita, jonka välistä Johnny puikahti kitaroineen kesken keikan. Jätkä painoi pientareella kuin paraskin ralliauto, jonka ohjaus on jäännyt spinnaamaan!

Vaikka tämän tapahtuman puitteissa jätkillä ei ollutkaan hirveästi ylimääräistä aikaa, vaihtoivat he silti kuulumisia yleisön kanssa. Enpä itsekään kovin pitkäksi aikaa siskoni kanssa jäänyt paikalle möllöttelemään. Kolmen päivän reissaaminen oli jo ihan kiitettävästi väsyttänyt - nyt kun oli vähän pidemmät välimatkatkin kuin edellisellä kerralla. :D Kehut ja kiitokset jätettiin jätkille ja lähdettiin settilistojen kanssa kotia kohti - aevan tyytyväisinä koko kolmen päivän settiin.
Pakko yhäkin sanoa: Ei meitä jätkät haittaa, ettei se settilista vaihdu! Kunhan päästään kuulemaan ja näkemään sitä livevirtaa teiltä. ;) Että älkää huoliko. Heti kun mahdollisuus tulee, niin me loikataan teidän rokkimatkaan mukaan jälleen. Nää on aivan parhaita päiviä!

Onnea Pepe ja Maria!! <3

Matkalla Letkusta takaisin kotia päin, huomattiin siskon kanssa taivaalla harvinainen haloilmiö. Se sai jännän haikean hymyn aikaan minussa. Olemme jo kauan puhuneet hämmästyneinä siskon ja muutaman muun kaverin kanssa siitä, miten lähes poikkeuksetta Reckless Loven keikalle pääsee auringon paistaessa. Kerran olen seurannut niiden ukkojen keikan sateessa. Niin on käynyt myös Santa Cruzin kanssa nyt. Mikähän ihmeellinen yliluonnollinen voima noissa bändeissä on? Sitä en ehkä koskaan osaa selittää. Mutta tuo halo heitti päähän kyllä joka ikisen kauniin muiston, mitä molempiin noihin bändeihin liitän.
Mikäpä sen kauniimpi tapa juhlistaa Reckless Loven kitaristin, Pepen, hääpäivää? :3 Maailmankaikkeus toivottaa teille onnea ja rakkautta, M&P !! <3

Viimeiseksi vielä tämä aivan tuorein keikkailu. Ja sitä voi sentään hyvällä omallatunnolla oikeastikin sanoa tuoreeksi. :DD Kyseessä on nimittäin 21.9., viime viikon lauantai!
Silloin oli tämän hullun aika nähdä taas rakkausbändinsä Reckless Love <3 soittelemassa Helsingin Tavastialla. Edellisen ukkojen keikan jätin välistä, sillä olin shamaanirumpukurssilla, niin nyt kyllä jo tuntui siltä että oli ikävä. Aikanani kuitenkin olen jo totuttanut itseni siihen, että nämä ukot näkee suunnilleen kahdesti kuussa. Nyt meni se kaksi kuukautta ilman minkäänlaista havaintoa. Huh huh!!
No, Tavastian keikalle onneksi pääsin lähtemään, vaikka olenkin nyt ollut viitisen viikkoa kipeänä. Se vähän himmasi uskoa siihen, jaksanko pysyä pystyssä koko shown ajan.. Onneksi turhaan. Reckless Lovella on hullunkurinen, parantava vaikutus. Keikka vei mukanaan ja uusia biisejä SPIRIT-albumilta oli aivan sairaan hieno päästä kuulemaan! Vieläpä sopivasti heti tokasta rivistä. Tässä vaiheessa kiitän pituuttani, sillä eturivi ei häirinnyt elämystä yhtään ;)

Edge of our Dreams: "Ooooww!"

Sain häkeltyä tuon keikan aikana pariin otteeseen.
Ensimmäinen ihme sattui, kun Olli Herman alkoi esitellä Edge of our Dreams -kappaletta. Mies puhui niin kauniisti, niin voimauttavasti... Niin minulle itselleni arasta asiasta, että sain taistella kyyneliä vastaan, etten alkaisi itkeä.
Minuahan ei yleensä saa itkemän keikalla. Vain jos takana on aivan liian rankka viikko, saatan hajota keikan jälkeen. Se on käynyt kai kahdesti. Nyt menetin hallinnan keikan aikana - tuon kappaleen takia. Näin Pepen huomanneen muutoksen olotilassani. Hän katsoi minua ymmärtäväisesti lavalta, soitellessaan kitaraansa. <3
Parin kappaleen jälkeen sain itseni kasattua ja pääsin nauttimaan keikasta uudelleen ihan tosissaan. Ja hämmentymään uudelleen, kun kappale I Love Heavy Metal oli vuorossa. Pepe haki itselleen valkean kitaran....joka oli jotakin ihan muuta, kuin olisin koskaan ajatellut. Veikkaan, että hölmistys näkyi kasvoistani kauas. :''D Kauniisti sekin yksilö soi, en siis moiti. Se vain oli niin... erilainen. o.O

Heavy Metal Guitar

En kuitenkaan pitänyt mitään tapahtumaa tuon keikan aikana millään tapaa huonona. Koko setti oli vähätellen mahtava! Oli taivaallista nähdä Reckless Love esiintymässä niin tulisesti.

Shown jälkeen pääsin viahtamaan pari sanaa Hessu Maxxin kanssa tämän tallustellessa esiin takahuoneesta. Pepe poikkesi myös tervehtimässä ja vaihtamassa kuulumisia (onneksi <3).

RedBullin uudet mainoskasvot? ;)

Sen hölmön kitaristin nappasin myös kuvaan - bändin bussikuskin Mitikan kanssa. Oli ilo nähdä noita höyniä myös keikan ohessa. Se kruunasi koko illan! Osoittaen onneksi jälleen sen, että myös Reckless Love koettaa kovasti pitää yhteyttä fanikantaansa. Arvostan! Kiitos siis aivan huikeasta showsta Tavastialla, ukot!
...Nähdään huomenna Joensuussa. ;)

Syysterveisin
-RW-